Tekoäly mullistaa työn – mutta ei tavalla, jota luulit
Tässä vielä kopio 28.2. Talouselämässä julkaistusta kirjoituksestani: https://www.talouselama.fi/uutiset/a/e30b1baa-5ab2-4be8-b10f-33c77bdb601f
Tekoälykeskustelussa oletetaan, että kun ohjelmointi tehostuu, yritykset tarvitsevat vähemmän kehittäjiä ja työvoimakustannukset alenevat. Oletus on ymmärrettävä, mutta liian yksinkertainen. Kun yksittäisen kehittäjän tuottavuus moninkertaistuu, kyse ei ole vain tehokkuudesta, vaan siitä missä organisaation todellinen pullonkaula sijaitsee ja kenellä on valta.
Pitkään teknologia-alan kasvua rajoitti kehityskyky: kuinka nopeasti voidaan toteuttaa uusia ominaisuuksia. Rekrytointi oli kasvun ehto ja parhaat osaajat tiesivät arvonsa.
Generatiivinen tekoäly muuttaa dynamiikkaa. MVP ei enää vaadi kymmenen hengen tiimiä, 1-2 osaajaa voi päästä markkinalle viikoissa. Tekninen tuotantokapasiteetti kasvaa, organisaation koko ei. Mutta kasvu ei kiihdy automaattisesti, pullonkaula vain siirtyy.
Jos myynti ei skaalaudu, markkinointi ei tavoita uusia asiakkaita, päätöksenteko pysyy hitaana tai jakelu ei laajene, ylitarjonta korvaa niukkuuden. Ongelma ei ole enää tekninen vaan kaupallinen.
Rutiininomaisissa ohjelmistorooleissa palkkapaine kasvaa. Jos sama työ tehdään nopeammin pienemmällä tiimillä, osa kysynnästä katoaa. Samalla yksittäisen osaajan kyky rakentaa kokonaisia tuotteita kasvaa. Kynnys yrittäjyyteen laskee.
Tulemme näkemään enemmän startupeja, nopeampia tuotekokeiluja, ja pienempiä mutta skaalautuvia tiimejä. Kysymys ei ole siitä, onko kehittäjiä liikaa, vaan syntyykö yrityksiä enemmän.
Laaja palkkojen romahdus on epätodennäköinen, todennäköisempää on hajonnan kasvu.
Rutiinitehtävissä neuvotteluvoima heikkenee. Arkkitehtuuria, järjestelmäajattelua ja tekoälyn orkestrointia hallitsevien osaajien arvo nousee. Teknologiset murrokset eivät tasoita palkkoja, ne kasvattavat eroja.
Kun kehityksen kustannus ja aika pienenevät radikaalisti, myös startup-dynamiikka muuttuu. On entistä realistisempaa, että miljardin arvoinen yritys syntyy alle 10 hengen tiimillä.
Taloudellinen realiteetti on silti sama: jos tuotantokapasiteetti kasvaa eksponentiaalisesti, markkinoiden on kasvettava mukana, muuten kilpailu kiristyy ja marginaalit ohenevat.
Yrityksillä on kolme mahdollista järkevää strategiaa valittavana:
Tehostaa – pienemmät tiimit, paremmat marginaalit
Kasvaa – nopeampi markkinoille meno
Uudistua – roolien ja kannustimien uudelleenmuotoilu
Kolmas vaihtoehto on aliarvioitu.
Jos tuotanto- ja innovointikyky kasvaa, kannattaisi rakentaa sisäisiä kiihdyttämöjä ja kannustimia. Miksi antaa lupaavien ideoiden lähteä, jos ne voidaan kehittää sisällä, vaikkapa omistajuutta ja tuottoa jakaen? Kysymys ei ole vain rekrytoinnista, vaan miten pidetään kiinni osaajista ja heidän vipuvaikutuksestaan.
Kun ohjelmointi ei enää ole niukka resurssi, niukkuus siirtyy jakeluun, brändiin, markkina-asemaan, päätöksenteon nopeuteen, ja kykyyn skaalata kysyntää
Tekoäly ei automaattisesti tee yrityksistä kannattavampia, mutta se tekee kilpailusta nopeampaa. Nopeassa kilpailussa valta keskittyy niille, jotka hallitsevat kasvua, eivät niille, jotka hallitsevat pelkkää tuotantoa.
Siksi kysymys ei ole niinkään paljonko säästämme tekoälyllä, vaan miten muutamme organisaatiotamme ennen kuin tuotantokyvyn kasvu ylittää kykymme hyödyntää sitä.
Tekoäly ei alenna työvoimakustannuksia, se siirtää taloudellista valtaa.
Kirjoittanut Tom Laine
Tom Laine on kansainvälisesti arvostettu työnhakuun, rekrytointiin ja työnantajamielikuvan rakentamiseen sekä Linkediniin erikoistunut kouluttaja ja kirjailija.
https://www.linkedin.com/in/tomlaine