Talking Headsin sanoin: "We're on a road to nowhere..."

Viimeksi pari päivää sitten mietin, miksei työntekijäkokemukseen vieläkään kunnolla panosteta työnantajamielikuvan rakentajana, sitouttajana, ja työtyytyväisyyden ja sitä kautta tuottavuuden tekijänä - vain muutamia positiivisia vaikutuksia mainitakseni.

Jotkut asiat kiertävät työssäni ja tekemisessäni kehää. Vaikka asioista kuinka puhuisi tai kirjoittaisi, tuntuu että juuri mikään ei muutu, tai että asiat ovat ns. "pinnalla" pitkään, mutta jäävät vain salonkipuheiksi konkreettisten tekojen sijaan.

Tänään sähköpostiini tuli nosto eräästä käyttämästäni verkkotyökalusta, joka ilmoitti että nimeni oli mainittu jossain Thaimaalaisessa julkaisussa koskien työnantajamielikuvan luontiin liittyvää vuonna 2016 julkaistua kirjoitustani. Yritin selvittää mitä jutussa sanottiin ja mistä nimeni oli sinne päätynyt. Jutun sisältöä en päässyt näkemään, kun se on jaettu jollain suljetulla foorumilla, mutta löysin kuitenkin Yhdysvalloista Marketing Insider Groupin verkkosivulinkin, jota kautta oma julkaisuni oli Thaimaaseen päätynyt. (https://marketinginsidergroup.com/employee-activation/employee-branding-b2bs-answer-influencer-marketing/)

Hienoa tietenkin, että oma nimi ja osaaminen on "alan ihmisten" mielessä ympäri maailmaa, mutta olisihan se kiva, jos minultakin kysyttäisiin jotain, eikä vain viitata vanhoihin kirjoituksiini. No, se on tässä toissijaista, tärkeää sen sijaan on se, mistä alkuperäisessä jutussa puhuttiin.

Alkuperäisen artikkelin aiheena oli työntekijälähettilyyden, henkilöbrändäyksen ja vaikuttajamarkkinoinnin keinojen yhdistäminen yhteen konkreettiseen tekemiseen (https://www.linkedin.com/pulse/stop-employer-branding-start-employee-tom-laine/). Toimintatapa, joka ei valitettavasti ole vieläkään laajasti käytössä.

Jälleen siis aihe, josta olen viimeksi tällä viikolla kouluttanut. Sama kaava toistuu usein. Sitä huomaa puhuvansa edelleen sellaisista aiheista, joista on kirjoittanut tai joita on tehnyt jo kauan sitten, mutta kuitenkin yleisesti nämä toimintatavat eivät juurru käyttöön, jäävät suunnitelmiksi ja haaveiksi tekojen sijaan, tai ottavat vuosia ja taas vuosia tullakseen laajemmin tunnustetuiksi käytänteiksi.

Retorinen, lähinnä itselleni esittämä monitahoinen kysymys kuuluukin,

a) olenko ollut visionääri ja vuosia yleisiä käytänteitä edellä ajattelussani,

b) olenko miettinyt asioita, joista ei oikeasti koskaan tule laajasti hyväksyttyjä tai hyväksi todettuja toimintatapoja, ja ovat siis ajatuksina jokseenkin turhanpäiväisiä,

c-1) onko niin, että pieni ihminen harvoin saa ajatuksilleen tarpeeksi näkyvyyttä, uskottavuutta tai tukea, jotta niistä tulisi laajasti toteutettuja toimenpiteitä,

c-2) tai jopa vanhaa sanontaa käyttäen, "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" (ei, en usko olevani profeetta millään maalla tai mittarilla), ja pitäisi olla tyytyväinen siitä, että ajatukset saavat edes jonkinlaista kannatusta kansainvälisesti,

d) onko niin, että jatkuvasti alalle/näihin funktioihin tulee niin paljon uusia ihmisiä, että työnantajamielikuvan, social sellingin, tai yleisesti Linkedinin hyödyntämiseen kouluttaminen on jatkuva, pitkälle tulevaisuuteen ulottuva tarve, riippumatta siitä paljonko ihmisiä on aiheisiin jo koulutettu,

e) olenko keksinyt ikiliikkujan, voiko samoista aiheista ja samoilla materiaaleilla kouluttaa vielä seuraavatkin kymmenen vuotta ilman uusiutumisen tarvetta,

f) onko millään näkyvyydellä tai arvostuksella mitään merkitystä, jos sitä ei voi euroistaa jollain tavalla, ja on siksi merkityksetöntä, kunnes näin tapahtuu, vai

g) pitäisikö vain painaa leuka rintaan ja jatkaa kulkua nöyrästi kohti uusia pettymyksiä, kuten vanha oululainen sanonta kuuluu, ja todeta, että sama se mitä ympärillä tapahtuu, minä vain keskityn heiluttelemaan käsiä, asioiden käytäntöön vieminen kuuluu sitten kuulijalle, ja irtisanoudun kaikesta vastuusta siitä hetkestä alkaen, kun suljen suuni?

Kannattaako ajatusten sanoittaminen julkisesti kaiken kaikkiaan, vai onko se vain egoistista huomionhakua, onko saadusta huomioarvosta tai kaikupohjasta jotain todellista hyötyä, tai onko asioiden sanoittaminen vain omien ajatusten konkretisointia selkeiksi toimintalinjoiksi, suunnitelmiksi ja pohjaksi jatkoajattelulle?

Siinäpä pohdittavaa Vapuksi…